Blogikuukausi: Tammikuun tapahtumat

Vuoden 2015 ensimmäistä kuukautta syynätään nyt, vaikka olisihan tässä vielä yksi päivä jäljellä. Mutta olkoon, ensimmäiset 30 päivää tarjosivat ihan tarpeeksi blogikohokohtia.

Kuukauden tukkanuottaset

Tammikuun puolessa välissä elettiin dramaattisia hetkiä, kun eräs tunnettu bloggari kirjoitti ei niin imartelevan tilityksen toisista tunnetuista bloggareista: Sharonin blogissa ilmestyi postaus, jossa hän kritisoi muutaman blogitaivaan tähden käytöstä. Postausta, kommentteja ja niiden kirvoittamia vastineita lukiessa ei tiennyt oikein pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin tämä kalabaliikki herätteli miettimään sitä, pitääkö bloggareiden olla aina kollegoja keskenään.

Kuukauden blogiöverit

Kirjoittelin joskus viime vuoden puolella siitä, että joskus syö, kun blogeja tulee silmille ihan joka tuutista. No tammikuussa ainakin Helsingissä bussi- tai ratikkapysäkillä värjötellessä sai tuijotella muutamien bloggareiden enemmän tai vähemmän paljaita olemuksia: Fitfashion se siellä harjoitti ahkerasti ulkomainontaa. Ymmärrän kyllä hyvin näin markkinoinnin näkökulmasta kampanjan ja sen ajankohdan, mutta blogien lukijana minua alkoi jo kyllästyttää muutama pärstä.

Kuukauden kateus

Taas on se aika vuodesta, kun blogit täyttävät salakavalasti kuvista, joissa on ruskeita raajoja, värikkäitä drinkkejä ja huojuvia palmuja. Lähes kaikki ovat kaikonneet johonkin kaukokohteeseen - tai jos eivät ole, julkaisevat viime vuoden kuvia ennen tämän vuoden reissuun suuntaamista. Miksi minun ikkunasta näkyy vain joku risu, jossa ei ole lehtiä??

Kuukauden liennytys

No nämä vibat olivat havaittavissa jo viime vuoden puolella, mutta nostampa asian esille, koska silloin unohdin. Monilla bloggareiden asenne surullisen kuuluisaa Vauva.fi -palstaa kohtaan on jollain tavalla.. no, lientynyt. Viime vuoden loppupuolella monessa blogissa ihasteltiin vihastelun sijasta sitä, kuinka taitavia imitaatioita bloggareista oli palstalle raapusteltu. Tammikuussakin ainakin Puutalobaby-blogissa analysoitiin palstan kirjautumiskatastrofia. Mitä seuraavaksi?

Kuukauden hauska haaste

Tipulassa-blogissa kehiteltiin haaste nimeltään Ilahduta bloggaajakaveria. Haasteeseen tarttuvat bloggarit saavat sitten ilahtua ja ilahduttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Iloa ei ole koskaan liikaa!

Ja ihan bonuksena mainittakoon, että Pink Bubblekin täytti kaksi vuotta tässä joku päivä! Mutta nyt kohti helmikuuta.

Blogikirja 2015

Lupailin tuossa kuukausikatsauksessa, että luvassa on vähän samanlaista settiä, kuin kiinnostusta herättänyt blogikalenteri. Blogikalenterin takaa löytyvä Ihana Blogi on julkaissut uuden bloggarin kätösiin sopivan tuotteen: se on Blogikirja 2015*. Vaikka nimessä on sana kirja, tämä ei ole bloggaamista käsittelevä kirja, josta luet painavaa sanaa bloggaamisesta tänä vuonna. Tämä on ikään kuin työkirja, jota pääset itse täyttelemään.

Sain itselleni tämän kirjan ja olen nyt tehnyt lähempää tuttavuutta sen kanssa. Vaikka minä maksumuodollisuudet ohitinkin, niin homma toimi samalla tavalla kuin ostettaessa: kirja tuli sähköpostiin pdf:nä, mistä se sitten tulostellaan. Tämä systeemi on kätevä, koska silloin ei tarvitse odotella toimituksia. Se näkyy myös hinnassa eli kirja on todella edullinen (5,60 €). Toiset tietenkin tykkäisivät saada tämän oikeana kirjana ehkä jopa kovine kantineen, mutta minulla ainakin tällaiset workbook-tyyppiset tapaukset toimivat paremmin näin printtiversiona. Ongelmaksi olen joskus kokenut sen, että tämmöiset tulostettavat kirjaset ovat kovin visuaalisia ja kauniisti tehtyjä, mikä sinällään on tietenkin kauhean kiva, mutta se on tulostettaessa sitten vähemmän kiva juttu. Blogikirja 2015 sisältää ripauksen väriä eli et joudu musteiden suhteenkaan vararikkoon. Omani tulostui mustavalkoisena johtuen printteristä, mutta siitä tuli oikein pirtsakka, kun aloin sitä värikynillä täyttelemään. Kirjasen voi tulostaa vaikka kaksi sivua per arkki mutta minulla on ihan suurin mahdollinen koko ja se kulkee kätevästi räväkässä muovitaskussa.

En nyt käy sivu sivulta läpi kirjaa, mutta sisällysluettelon vilautus voisi olla paikallaan. Etsyn sivuilta* saa tarkemman kuvan (väreissä ihan) siitä, miltä mikäkin sivu näyttää.

Kirjassa on paljon tilaisuuksia pistää kävijämäärää ja tilastoja muistiin. Kun täyttää joka kuukausi ylös keskeisiä tietoja, blogin tilannetta on helppo seurata ja mahdollisia syitä muuttuvien lukujen takana on mielenkiintoista spekuloida. Esimerkiksi jokaisen kuukauden kattavan Blogitilastot-sivulla pääsee merkkaamaan lukuja seuraavilta alueilta: vierailut, sivumäärä per vierailu, uudet vierailut, postaukset, ja seuraajat. Tilastoja voi toki seurata netistä mutta paperille kirjoitettuna ne ovat ainakin minulle jotenkin konkreettisempia ja jäävät ehkä paremmin mieleenkin.

Jokaiselle kuukaudelle on myös varattu oma top 3 -postaukset osio, johon siis merkataan kuukauden kolme parasta postausta katseluineen ja kommentteineen. Tästäkin voi jonkin ajan kuluttua huomata, josko suosittujen postausten kohdalla olisi jokin tietty trendi havaittavissa.

Mieleen putkahteleville blogi-ideoillekin on suoto paljon palstatilaa. Postausideoiden lisäksi myös ulkoasulle, mainostukselle ja yhteistöille on omat ideaboksinsa. Jotta ideoista tulisi joskus totta, kirjassa on myös Blogitehtävät to do -lista, josta joku päivä minäkin pääsen toivottavasti jotain ruksimaan.

Syvällisin osuus on ehdottomasti blogin arviontia käsittelevä luku. Siihen kannattaakin paneutua ihan ajatuksen kanssa. Syyniin joutuvat mm. ulkoasu, ensivaikutelma, toiminnallisuus. Myös itse sisältöä pääsee pohtimaan.

Kirjan loppupuolelta löytyvät ne sivut, joita voi sitten tulostella useamman kappaleen ja lisääkin aina tarpeen vaatiessa. Siellä on varsinainen kalenteri, johon pääset merkkaamaan mikä postaus kuun minäkin päivänä julkaistaan. Sitten on toinen kalenteri viikkotasolla, johon saa merkata päivän postauksen ja missä sitä on mainostettu. Etenkin paljon postailevalle tämä sopii hyvin.

Blogikirja 2015 on oikein hyödyllinen paketti, jos tuntuu siltä, että langat eivät ihan täysin ole käsissä blogin suhteen. Mielestäni se auttaa jäsentelemään blogiin liittyviä ideoita ja asioita, ja ehkä moni vähän vasemmalla kädellä bloggaava saa paremmin otetta blogista. Monilla on jokin ideavihko postauksille mutta kaikki blogin oleellinen tieto ei ole yhdessä paikassa. Harvemmin sitä muuta kirjoitetaankaan ylös, kuin niitä postausideoita. Kirja on siitäkin kätevä, että jos siitä puuttuu jotain, niin sen kuin lisäilee väliin vaikka itse tekemiään sivuja, tai sitten jos ei jotain sivua tarvitse, niin sen kuin ottaa ne pois. Tätä voi siis kivasti muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Itse esimerkiksi haluan laittaa joukon jatkeeksi sellaisen sivun, johon voin laittaa ylös tarpeellisia linkkejä ja työkaluja, joita blogin kanssa tarvitsen. Nekin ovat sitten samassa paketissa muun tiedon kanssa.

Blogikirja 2015 löytyy siis Etsystä täältä*. Ja ehkä muistanette, että Ihana Blogin toisenkin tuotteen eli Blogikalenterin saa vielä tammikuun loppuu 1,50 € koodilla KALENTERI150

*-merkityt linkit ovat mainoslinkkejä.

Postauksen muuttaminen jälkikäteen - Saako vai eikö saa?

Melko yleinen trendihän on se, että blogin aikaisempia postauksia mennään piilottamaan tai poistamaan kokonaan. Ehkä tyyli on muuttunut noista päivistä jo niin paljon, että silloisten asukuvien katseleminen sattuu bloggaria itseään silmiin. Joitakin parhaita paloja saatetaan jättää näkyville. Joitakin lukijoita vanhan kaman poistaminen saattaa harmittaa, koska blogeja on hauska lukea ihan alusta alkaen ja vuosien saatossa tapahtunut muodonmuutos muistuttaa taas siitä, että bloggari onkin ihminen, eikä nykyisessä blogissa esitelty täydellisyyden ruumiillistuma.

Tuskin kukaan vastustelee, jos bloggari haluaa korjata jo julkaisemastaan jutusta kirjoitusvirheet. Sehän on vallan suotavaa, vai mitä? Sisältö ja sanoma eivät siinä muutu mihinkään suuntaan, vaan sen saman tarinan vain voi lukea entistä paremmin. Oikoluvun puolesta liputetaan - tapahtui se sitten ennen tai jälkeen postauksen julkaisemisen.

Postausten poistaminen kokonaan on selkeä juttu mutta mitenkäs on sitten sen laita, kun postauksesta muutellaan joitakin osia hieman toisiksi tai poistetaan lause sieltä ja toinen tuolta? Entäs sitten, kun väärien tai puuttuvien kirjainten sijasta mennäänkin sörkkimään kokonaisia sanoja, lauseita ja tekstikappaleita? Onko se enää "sallittua"?

Blogiteksti ei ole mitenkään kiveen hakattu, joten mielestäni editointi jälkikäteen on sallittua, jos sitä itse niin kovasti haluaa. Jos tulee toisiin ajatuksiin, turha sitä on itseään kiusata pitämällä esillä jotain sellaista tekstiä tai kuvaa, minkä ei haluaisi olevan kaikkien katsottavissa netissä. Jos muutettavaa olisi kovin paljon, ehkä on parasta deletoida koko juttu ja kirjoittaa uusi uudesta näkökulmasta. Uudessa jutussa voi sitten mainita päivityksestä ja mielenmuutoksesta koskien postauksen aihetta, jos aikaisempi juttu on ollut suosittu. Jos kukaan ei ole sitä todennäköisesti edes lukenut, tarvitseekohan siitä edes ilmoitella vai meneekö kuviot vain liian sekaviksi?

Siitä päästäänkiin sopivasti siihen, että jos tekstiä menee muuttelemaan, alkuperäiset kirjoitukset pitäisi silti pystyä myöntämään omikseen. Sehän nyt olisi hullua, jos editoisi yhtä sun toista asiaa blogiteksteistä ja alkaisi väittää, ettei ole koskaan mitään muutoksia tehnyt tai että ei siellä koskaan "mitään sellaista" ole lukenutkaan, mitä siellä tosiasiassa aikaisemmin luki. Sehän on valehtelua ja se ei ole toivottavaa missään piireissä.

Postauksen editoinnissa kannattaa kiinnittää huomiota myös kommentteihin. Ottaako niistä enää tolkkua, jos juttu on muokattu toisenlaiseksi? Kommentoijille ei tietenkään kannata aiheuttaa sellaista tilannetta, että heidän sanomisensa nähdään muokkauksen myötä aivan erilaisessa valossa, kuin alkuperäinen tarkoitus oli.

Muokkaus ei ehkä aiheuta minkäänlaisia mielipiteitä niin kauan, kunhan se ei koske postauksia, jotka ovat kirjoitettu jostakin mielipiteitä herättävästä aiheesta tai jotka ovat herättäneet paljon keskustelua. Tuskin kovin montaa kiinnostaa, jos menee ja editoi joitakin kohtia tänään tein sitä ja tätä -postauksesta. Mutta jos muuttaa keskeisiä argumentteja muotibloggaajien rahavirroista kertovasta postauksesta, kiinnostuksen määrä saattapi olla jo huomattava.

Ei ole helppo sanoa, mitä saa muuttaa ja mitä ei. Raja voi olla aika häilyvä. Mitä mieltä sinä olet? Saako mitä vaan mennä editoimaan? Onko jotain mitä ei saa muuttaa? Vai pitääkö kirjoitetun blogipostauksen kanssa elää aina ja ikuisesti?

Blogikalenteri sinulle vain 1,50 €

Ilmoitusluontoista ja innostavaa asiaa: elikkäs muistanette vielä blogikalenterin, joka oli arvonnassa joulukuun puolella? Ihana blogi* ilahduttaa meitä vielä uudella alennuskoodilla, jolla tuon kalenterin saa hintaan 1,50 €. Kyllä, euro viiskyt. Koodi on KALENTERI150 ja se on voimassa tammikuun 2015 loppuun asti. Kalenteri löytyy siis täältä*.

Tämä vuoden alku onkin sopiva aika aloittaa vähän järjestelmällisempi bloggaaminen, mihin tuo kalenteri on ihan omiaan. Muistin virkistämiseksi tässä blogikalenterin kuvaus:

Ihanan blogin suomenkielisen printattavan blogikalenterin avulla voit pitää blogiin liittyvät asiat järjestyksessä ja helposti samojen kansien välissä. Voit suunnitella postauksia viikkokalenteriin, johon voit myös merkitä esimerkiksi miten olet mainostanut postausksiasi ja muita tärkeitä huomioita. Blogikalenteriin keräät myös kätevästi postausideoita, eikä ne enää unohdu mielestä.

Blogikalenteri koostuu viidestä osasta: blogin tiedot, vuoden blogisuunnitelma, viikkokalenteri, postausideat ja muistiinpanot. Blogikalenterissa on 11 sivua, joista voi tulostaa useampia kappaleita tarpeittesi mukaan (esimerkiksi viikkokalenteri-sivut).  

Blogikalenteri on inspiroiva apuväline rennompaan ja järjestelmällisempään bloggaamiseen.

Saat muuten kalenterin käsiisi heti oston jälkeen, koska se lähetetään sähköpostiisi.

Blogin ulkoasun muokkaaminen: Kommenttilinkki suuremmaksi

Jokin aika sitten muutimmen kommenttiboksiin johdattelevaa linkkiä vähän houkuttelevamman kuuloiseksi. Nyt olisi vuorossa kommenttilinkin fontin suurentaminen. Sehän on aikamoista piperrystä, mitä siellä lukee. Tuo tahrahan voi jäädä monelta huomaamatta. Kun yhdistät nämä kaksi kommenttiboksia koskevaa ohjetta, voit houkutelle keskustelijoita paikalle vaikka toitottamalla heille "Jätä kommentti" kissankokoisin kirjaimin. Ei niin, että suosittelisin juuri tuota. Toki nämä voi tehdä ihan irrallaan toisistaankin eli kumpaakin (tai kumpaakaan) ei ole pakko käyttää.

Kommenttilinkki suuremmaksi

Asiaan. Eli ota varmuuskopio, kiitos. Sitten vasta saat luvan siirtyä pikkuruisen probleeman pikkuruiseen ohjeeseen.

1. Tässä vaiheessa osaatkin varmaan jo sujuvasti sukkuloida Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS

2. Siellä heität kehiin ihan omalta riviltä alkaen kaiken muun koodin jatkeeksi seuraavanlaisen pätkän:

.comment-link{
font-size: 15px !important;
}
.comment-link:hover{
font-size: 15px !important;
}
.comment-link:visited{
font-size: 15px !important;
}

3. Muuta luku 15 joka kohdasta haluamaksesi ja katso, miten se muuttuu esikatselussa.

4. Kun olet tyytyväinen kokoluokkaan, klikkaa oikeasta yläkulmasta "Käytä blogissa".

5. Ta-daa! Sinulla on haluamasi kokoinen kommenttilinkki!

Kovin paljoa blogiin ei kannata tunkea erikokoista tekstiä, sillä se tekee tekstistä hieman epätasaisen näköistä. Mutta tätä oli toivottu ja onhan tuo kommenttilinkki nyt aika tärkeä linkki siellä postauksen lopussa. Sen sopiikin näkyä! Ja jos joku nyt haluaa sitä kutistaa, niin sehän onnistuu tällä samalla ohjeella, kunhan laitat tarpeeksi pienen lukeman koodiin.

Kuukauden blogi tammikuu 2015: Kaaosta ja Kukkamekkoja

Vuoden ensimmäisenä kuukauden blogina esittelen teille ilolla blogin nimeltä Kaaosta ja Kukkamekkoja. Mielenkiintoisen nimen takana bloggaa Jonna, joka saa kohta kertoa tarkemmin sympaattisen bloginsa tarinan. Jonnan haastattelun jälkeen on vuorossa taas muutama sananen minulta koskien blogia kokonaisuutena. Sinulta toivon taas tietenkin tähän blogiin tutustumista mutta myös vinkkien antamista, jos sinulle sellaisia mieleen tulee!

1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi, kiitos!
Hei! Olen Jonna, 30-vuotias ja paljasjalkainen oululainen. Tituleeraan itseäni aina kotiäidiksi, vaikka todellisuudessa olen sellainen vain osa-aikaisesti, sillä käynhän minä vähän töissäkin.

Äiti olen parivuotiaalle pikkuneidille Annille, joka syntyi keskelle mieheni Urhon vakavaa masennusta. Urhon kanssa meillä on yhteisiä aviovuosia takana pian 10, ja masennus on ollut niistä seuralaisenamme lähes puolet. Pohjimmainen syy masennukselle löytyi vajaa vuosi sitten, kun miehelläni todettiin Aspergerin oireyhtymä. Nyt opettelemme elämään diagnoosin kanssa.

Blogini "Kaaosta ja Kukkamekkoja" aloitin viime keväänä, melko pian mieheni diagnoosin jälkeen. Halusin silloin harrastuksen, jota voisin harrastaa milloin ja missä tahansa, jonkin ihan oman jutun. Blogi tuntui luonnolliselta valinnalta, koska luen paljon blogeja ja olen aina tykännyt kirjoittaa.

Blogissani kirjoittelen touhukkaasta taaperostamme, arjesta, elämästä aspergerin kanssa, sekä pohdin äitiyttä ja elämää yleensä. Olen melkoinen lastenvaatehullu ja kosmetiikkafani, joten nämäkin näkyvät blogissani. Välillä päästän Urhon näppäimistön ääreen, jolloin blogissa on luvassa taatusti syvällistä pohdintaa.

2. Minkälaisia lukijoita sinulla on? He ovat ainakin aktiivisia kommentoimaan. Tiedätkö, mistä se mahtaa johtua?
Lukijani ovat kyllä ihania, kun kommentoivat niin ahkerasti ja tarjoavat tukea vaikeina hetkinä. Olen tainnut jo blogin alkutaipaleella löytää useita lukijoita, joiden kanssa olemme jollain tapaa samalla aallonpituudella. Olen nimittäin itsekin juuri näiden ahkerampien kommentoijien blogien lukija. Ehkä kommentit synnyttävät lisää kommentteja.

Lukijoina minulla on tietysti paljon äitejä. Osa on kaltaisiani lastenvaatehulluja, toisia kiinnostaa mieheni asperger ja osa tykkää blogini arkisista postauksista. Tiedän, että lukijoiden joukossa on myös sellaisia, joilla ei itsellä ole lapsia. Olen jotenkin todella otettu siitä, että hekin löytävät blogistani luettavaa.

3. Kirjoitat myös pintaa syvemmältä eli melko henkilökohtaisia mietteitä ja perheesi asiota. Onko se täysin luontevaa sinulle vain mietityttääkö asia joskus? Oletko tehnyt jonkin periaatteellisen rajanvedon aiheiden osalta?
Kyllä se on ollut alusta asti itsestäänselvyys, että näitä henkilökohtaisia mietteitä blogiin tulee. En osaisi kirjoittaa muunlaista blogia! Kyllä minulla kuitenkin selkeät rajat on siitä, mitä kirjotan. On tiettyjä asioita, jotka eivät blogiini kuulu.

Olen kuitenkin tietyllä tapaa tarkka yksityisyydestä, erityisesti perheenjästen suhteen. Heidän kasvonsa eivät blogissani täysin tunnistettavasti esiinny, ja, myönnettäköön, eivät myöskään heidän oikeat nimensä. Anni ja Urho ovat kyllä merkitykselliset nimet, mutteivät heidän etunimensä. Näin minusta tuntuu, että voin kirjottaa vapaammin, ja nämä ovat myöskin mieheni toiveita blogini suhteen.

Tietenkin joskus joku postaus mietityttää, että mitä kannattaa julkaista. Silloin luetutan tekstin miehelläni ja keskustelemme siitä. Huomaan myös, että vaikka iloitsen jokaisesta uudesta lukijasta, toisaalta lukijamäärien kasvu vähän pelottaa. Uskaltaisinkohan kirjoittaa yhtä avoimesti, jos lukijoita olisikin tuhansia päivässä? Mutta tällä hetkellä olen todella tyytyväinen blogini linjaan.


4. Mikä on paras postauksesi ja miksi? Mikä taas olisi voinut jäädä julkaisematta ja miksi?
Blogin alkutaipaleella on tietenkin joitain tekstejä, jotka nolottavat, mutta se on varmaan ihan tavallista. Kokonaan julkaisematta olisi voinut jäädä postaus "Uusia lastenvaateihastuksia" ja ehkäpä myös POMPdeLUXin uusimman malliston esittely. Vaikka olenkin lastenvaatehullu, ja kirjoitan jatkossakin lastenvaatteista, en halua, että bloginissani esitellään kollaaseja nettikauppojen kuvista. Katselen kyllä itse tuollaisia postauksia muutamista blogeista, joiden kirjoittajilla on samanlainen lastenvaatemaku kuin minulla, mutten koe, että niiden paikka olisi blogissani.

Oma suosikkipostaukseni on heti siitä seuraava: "Millainen äiti minä olen?" Postaus syntyi, kun pahoitin mieleni kaverini sanomisista. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni, että loukkaantumisen ja katkeroitumisen sijaan päädyinkin pohtimaan omaa äitiyttäni ja saatoin päästää kaverin sanoista irti. Postaus antoi blogilleni ihan uuden merkityksen.

5. Miksi blogiasi kannattaa seurata ja mitä siellä tullaan näkemään lähitulevaisuudessa?
Blogiani kannattaa seurata, jos tykkää lukea elämänmakuista blogia, jossa on syvällistä pohdintaa, arkisia juttuja, erityispuoliso, tomera taapero ja joskus kevyttä hömppää lastenvaatteista sekä kosmetiikasta. Blogini lukijan kannattaa nimenomaan tykätä lukea, sillä vaikka tykkään kuvata, kirjoittaminen on ehdottomasti enemmän se minun juttuni. Saan pitkät tekstit aikaiseksi aiheista, jotka osa käsittelisi muutamalla kauniilla kuvalla.

Lähitulevaisuudessa blogissani tullaan näkemään ainakin postaus nössöäitiydestäni, onnellisuudesta ja lahjakkaista lapsista. Keväällä on luvassa katsausta ensimmäisestä vuodesta apergerin kanssa sekä 10-vuotishääpäivämme kunniaksi useampi postaus parisuhteesta(mme).

***

Kaaosta ja Kukkamekkoja on kaikinpuolin oikein herkullinen blogi. Ulkoasu houkuttelee tutkimaan, mitä blogi oikein pitää sisällään. Esimerkiksi bannerin alla olevien linkkien paljous saa ainakin minussa aikaan tunteen, että blogi on pulollaan kaikenlaista. Lisäksi bannerikin poikkeaa ulkoasultaan perinteisestä valokuvasta tai kuvakollaasista. Lähtökohdat saada blogiin tupsahtanut lukija jäämään pidemmäksi aikaa ovat hyvät. Voi tietenkin olla, että ulkoasu ja tyyli eivät kaikkia miellytä, mutta eihän sen ole tarkoituskaan. Ainakin minulle ulkoasu on sellainen tekijä, joka houkkuttelee tutustumaan blogiin paremmin. Siinä on käytetty vähän koukeroisempaa fonttia, väriä ja kuvioita, mutta ei liiallisesti. Se luettava osuus eli teksti on kuitenkin perussettiä eli mustaa sopivan kokoisesti valkoisella. Ulkoasusta ei siis ärsyynny lukiessa, mikä voisi tapahtua, jos leipätekstiäkin olisi muokkailtu muuksi.

Bloggarin esittely oikeassa sivupalkissa kuvan kera on sopivan "outo", vaikka pitää varmasti täysin paikkansa. Myös Meistä-osuus blogin välilähdissä kertoo onnistuneesti ja houkuttelevasti blogin sisällöstä ja henkilöistä. Massaan hukkuminen ei siis ole hetimmiten vaarana.

Mitä blogin juttuihin tulee, niin aiheet kiinnostavat varmasti muitakin, kuin perinteisiä äitiblogien seuraaajia. Jos bloggarilla on lapsi ja hän kirjoittaa lapsestaan, tuppaa blogin helposti luokittelemaan äitiblogiksi. Teen sitä nähtävästi herkästi itsekin mutta blogi voi kuitenkin olla paljon muutakin, niin kuin tässä tapauksessa.

Blogissa on havaittavissa pientä hyppelehtimistä aiheesta toiseen mutta en sanoisi, että se on huono asia. Teksti on sen verran lahjakkaasti kirjoitettua, että se pitää otteessaan aiheiden vaihdellessa. Miesnäkökulman ja matkablogista poimittujen postausten ripotteleminen joukkoon on oikein onnistunut valinta. Sekametelisopan sijasta ne tuovat vaihtelua ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin tällaiset miesten vierailut blogeissa ovat olleet todella suosittuja.

Kun moni blogin postauksista on hieman tujumpaa tavaraa (syvällistä pohdintaa) tai edellä mainittua erilaista settiä, osa postauksista tuntuu väkisinkin kevyemmältä luettavalta ja ehkä ne skippaakin helpommin. Aina ei voi jokaiseen juttuun ladata jonkinlaista hienoa ja yllättävää näkökulmaa tai asiaa. Itse huomasin ainakin skippaavani muutaman jutun, jotka tuntuivat kovin "arkipäiväisiltä". Mutta jos vastaavaa postaustahtia haluaa pitää yllä, tämmöisiä postauksia tarvitaan. Ne ovat myös hyvä tasapainoittava tekijä. Muutoin blogista voisi tulla vähemmän samaistuttava monelle lukijalle.

Postaukset ovat saaneet mukavasti kommentteja ja bloggari vastaa kommentteihin muutoinkin, kuin yhdella sanalla. Se on hyvä se. Silmiin pisti lukiessa kuitenkin se, että itse postauksissa lukijoita ei lähestytty oikein mitenkään. Yleensä toitotan sitä, että lukijoita kannattaa huomioida jotenkin itse teksteissä. Vaikka ihan siellä lopussa, jos muutoin kirjoittelee omista asioistaan. Jos kaipaa enemmän keskustelua, lukijoiden huomioiminen voi aktivoida heitä enemmän. Nyt jutut tulee kyllä luettua mutta kommentointi voi helposti unohtua, kun siihen ei anneta mitään erillistä syytä tai postaus ei ole muuten keskustelevaa sorttia.

Kuvat ovat selkeitä ja hyvälaatuisia, mikä on aina suuri plussa. Myös kollaasit tuovat hyvää vaihtelua. Vesileiman käyttö kuvissa on tietenkin fiksu juttu, mutta ainakin minua häiritsee hieman sinne tänne eri kokoisina ripotellut vesileimat. Esimerkiksi keskellä kuvaa oleva teksti osuu ikävästi silmiin, vaikka ymmärrän kyllä, miksi se on siihen aseteltu. Käyttäisin ehkä vesileimaa aina yhdessä tietyssä paikassa ja jossain muualla, kuin kuvan keskellä. Joku ne saattaa ykllä kopioida mutta jos ne tosissaan haluaa viedä, ei edes keskelle aseteltu teksti pelasta tilannetta.

Tässä oli siis muutamia minun huomioitani. Itse ainakin tykästyin kovasti tyyliin, joten mitään radikaaleja muutoksia en ala ehdottelemaan. Toivottavasti sinäkin löydät tästä uuden blogin lukulistallesi!

Kiitän Jonnaa haastattelusta!

Kuvat: Kaaosta ja Kukkamekkoja

Blogikuukausi: Joulukuun jutut

Uusi vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, joten tuntuu vähän hullulta kaivella menneitä, kun katseen pitäisi olla suunnattuna tulevaan. Mutta emmehän me voi skipata kuukausikatsausta, joten tässä blogissa tuijotellaan nyt valoisan tulevaisuuden sijasta viime vuoden joulukuuhun. Olkaa hyvät:

Kuukauden viisas teko

Bloggaaminen ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista ja ihana vapaa-ajan harrastus, jolle sitten haluaa kuluttaa sen kaiken oman aikansa. Joulukuussa Hetkiä-blogissa ilmestyi hyvin kirjoitettu postaus blogittoman elämän kokeilemisesta, johon uskon monen voivan samaistua. Niinkin voi käydä, että mitään ei oikein voi tehdä ilman ajatusta siitä, että blogi odottaa päivittämistä. Hetkiä-blogissa bloggaustauon lopputuloksena oli se, että elämä maistui paremmalta ilman sen dokumentointia blogiin. Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia tai fiiliksiä, niin tässäpä idea kokeilla taukoa ja esimerkki siitä, miten tauon voi hoitaa tyylikkäästi.

Kuukauden tilitysvelvollisuus

Jatketaan vähän samoissa aiheissa, kuin edellisessäkin pointissa. Pari supersuositun blogin postausta vain sai minut ajattelemaan, että on se oamlla kohdalla niin ihanaa, että muutaman päivän postaamattomuus ei ole epäilyttävää. Tunne siitä, että pitäisi olla joka päivä postaamassa saattaa olla bloggarin oma oletus tai sitten lukijat oikeasti odottavat kuulumisiaruudun toisella puolella niin kiihkeästi, että he olettavat pienenkin hiljaisuuden vallitessa bloggarille jo käyneen jotain kamalaa. Esimerkiksi Strictly Style -blogissa oli lähes viikon mittainen tauko, jollaista ei ollut tapahtunut neljään vuoteen blogin historiassa! En tiedä pitäisikö ihailla tätä tahtia vai mitä...

Kuukauden jouluinen innovaatio

Joku ehkä muistaa, että marisin joulukalentereista jo marraskuun kuukausikatsauksessa. No, sain erittäin hyvän vinkin erittäin hyvästä tavasta suorittaa blogin joulukalenteri. Muistiinpanovälineet esiin ensi joulukuuta varten: mielenkiintoisesti nimetyssä Kanivinossa-blogissa joulukalenteri oli toteutettu yhteistyössä kolmen muun blogin kanssa. Usean bloggarin yhteinen kalenteri on helppo toteuttaa ja siitä saa oikein laadukkaan, kun jokaisen ei tarvitse yksikseen räpeltää 24 luukkua. Kiitos Elenalle vinkistä!

Kuukauden miesblogit

Viime kuukauden jutussa mainitsin perheblogit, joissa koko perhe koiraa myöten kirjoittelee samaa blogia. No nyt aloin tuijottelemaan Blogilistan kuumia blogeja ja huomasin, että neljää blogia kymmenestä päivitti mieshenkilö yksin tai yhdessä muiden kanssa. Miesten kirjoittamat blogit eivät todellakaan ole mikään uusi ilmiö mutta koska tämä perhe- ja muotiblogien maailma ainakin Suomessa on ollut, ja on kyllä edelleenkin, niin naisvaltainen, että miesten viritelmät näillä aloilla saavat aina huomiota sillä erilaisuudellaan. Luetko sinä jotain blogia vain sen takia, että sitä kirjoittaa mies ja se on uutta ja ihmeellistä? Onko se vähän kuin kurkistus toiseen maailmaan? Samat jorinat naisen kirjoittamana hukkuisivat massaan.

Kuukauden blogitarvike

Joulukuussa tässä blogissa nähtiin ihan ensimmäinen arvonta ikinä, ja täytyy sanoa, että se vähän jännitti. Siis lukijoiden reaktio, ei arvonnan suorittaminen. Onko kukaan edes kiinnostunut, kitiseekö joku herkkähipiäinen kaupallisuudesta, saadaanko voittajaan edes yhteyttä? Kaikki meni kuitenkin ihan nappiin ja olin jopa yllättynyt teidän innokkuudesta bloggaamisen apuvälineitä kohtaan. Sen innoittamana piakkoin on luvassa lisää sellaista, joka sopii bloggarin kätösiin oikein hyvin näin vuoden alussa!

Ja lopuksi oikein hyvää uutta vuotta kaikille!